5. joulukuuta 2020

Kaamoksen kynnyksellä Äkäslompolossa

Elämme vuoden pimeintä aikaa. Päivän pituus on vain muutama tunti ja Ylläksen korkeudella kaamos tekee tuloaan. Lähdimme mökille muutamaksi päiväksi, jotta saataisiin hieman vaihtelua arkeen. Arki kotona on hyvin samanlaista päivästä toiseen, sillä etätyö on tuonut myös päivätyön kotiin, aika menee samojen seinien sisällä.

Pidennetty viikonloppu Äkäslompolon mökillä on mukavaa vaihtelua. Pari päivää etätöitä tunturista tuo vaihtelua arkeen. Iltaisin voi ulkoilla rauhassa muista etäällä ja viikonloppuna on myös hetki päivänvaloa hieman pidemmälle metsäretkelle.


Satojen kilometrien ajomatka Äkäslompoloon pimeässä ei ole mitenkään mukavaa, mutta onneksi liikennettä on vähän ja lumipeite tuo hieman valoa.






Päivän pituus Äkäslompolossa on Suomen itsenäisyyspäivän tienoilla parin tunnin luokkaa. Varsinkin töitä tehdessä ei edes ennätä huomata kirkkainta aikaa päivästä. 
Töiden lisäksi pimeisiin päiviin on hyvä varata muutakin tekemistä. Sohvalla viltin alla löhöily lukemisen  parissa tai neulominen on osoittautunut kivaksi mökkipuuhaksi. Kynttilät ja kausivalot tuovat lisävalaistusta pimeisiin iltoihin.











Pimeällä ulkoillessa on hyvä varautua näkyvillä heijastimilla ja otsalamppu on myös hyvä lisä pimeillä poluilla. Lunta ei ole vielä paljoa joten Hillapolun pitkospuut olivat vielä hyvin käveltävissä ja muutkin tutut reitit pystyi kulkemaan, vaikka niillä ei olekaan talvikunnossapitoa.
Lunta tosiaankaan ei ole vielä paljoa. Latuverkkoa on tehty kolmisenkymmentä kilometriä. Tarvitaan vielä paljon lisää lunta, jotta ladut ja muutkin talvireitit saadaan kuntoon.











Sää on ollut pilvinen ja utuinen. Lunta ja räntää satelee hetkittäin, maisema näyttää sinertävältä. Joet ja purot virtaavat vuolaina. Lämpötila on nollan tuntumassa. Järvien jäälle ei vielä uskalla mennä.













Kuvat on muokkaamattomia ja otettu iPhonella.

Kuvat (c)annejohanna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti